Category Archives: Travels of a Business Anthropologist

Kansainvälistymisstrategiasta

Toimiva yrityskulttuuri ja johtaminen, Travels of a Business Anthropologist

Mikä on yrityksesi suhde kulttuuriin? Miten johdat yrityksesi kulttuuria kansainvälisesti? Mikä on liiketoimintasi nk. kansainvälistymisstrategia?

Edelleen puhutaan kansainvälisestä liiketoiminnasta, vaikka aika harva yritys enää tekee vain kahden tai useamman maan välistä kauppaa. Kansainvälisestä (vastavuoroisesta, international) liiketoiminnasta on tullut synonyymi rajat ylittävälle liiketoiminnalle. Mutta jos ollaan tarkkoja, termi määrittää sitä, miten kansallisuuden tavalla tai toisella ylittävää liiketoimintaa johdetaan. Kansainvälistä liiketoimintaa johdetaan kotimaalähtöisesti, ja se välitetään muihin maihin.

Jos kuitenkin tässä kansainvälisessä toiminnassa kukin osallistuva maa on aktiivisesti mukana, puhuisin mieluummin ristikkäiskansallisesta (cross-national) liiketoiminnasta. Jos taasen liiketoimintaa johdetaan jokaisessa maassa jokseenkin itsenäisesti, puhutaan sisäkansallisista (intranational) liiketoiminnoista.

No, eipä mikään ole tänä päivänä niin selvää kuin vyyhdin monimuotoisuus ja moni yritys nimeääkin itsensä globaaliksi. Jos liiketoiminta ei perustu mihinkään tiettyyn kansalliseen kulttuuriin, yritys on monikansallinen (transnational).

Termillä, mitä kansainvälisestä liiketoiminnasta käytetään, ei ole merkitystä. Olennaista on, että on tehnyt itselleen ja yritykselle selväksi, miten liiketoimintaa johdetaan kansainvälisesti. Toki tullit ja muut määräykset vaikuttavat huomattavastikin siihen, miten kansainvälistä bisnestä voi toteuttaa. Yritys voi olla samalla moni- ja sisäkansallinen, mutta sen kansainvälistä liiketoimintaa ei voi johtaa kuin vain yhdellä tavalla. On valittava pääasiallinen (kansainvälinen) yrityskulttuuri, jota johdetaan valitun (kansainvälitymis-)strategian mukaisesti. Loput ovat poikkeuksia ja niille on luotava sen mukaiset raamit.

Nyt kysyn uudestaan: mikä on yrityksesi kansainvälistymisstrategia, ja ehkä osaat jo vastatakin.

Mikäli jonkin kansallinen kulttuuri vaikuttaa solmulta eikä mene yksiin strategianne kanssa, ota yhteyttä niin hoidetaan kulttuuristrategianne kuntoon.

Kansainvälinen katsaus: miten myynti kasvaa?

Asiakaskeskeinen markkinointi, Travels of a Business Anthropologist, , , ,

”Haemme myynnin kasvua kansainvälisiltäkin markkinoilta, mutta meidän pitää vaan ensin saada tuote valmiiksi.”

Tyypillinen lause suomalaisen kasvuyrityksen suusta. Minua vaivaa se, että tuote hiotaan niin valmiiksi, että kun on aika kohdata asiakas, palataan pian takaisin verstaalle tekemään asiakkaan pyytämiä muutoksia. Nysvätään edestakaisin ja kallis aika juoksee tiimalasissa.

Ystävämme John Smith Yhdysvalloista ’naturally’ lähettäisi nälkäiset myyntimiehensä jakamaa ilosanomaa huipputuotteesta, myisi sen (plus pari lisäosaa päälle) ja toimittaisi valmiit huippusliipatut lisäosat hetimiten sekä itse tuotteen viiveellä, mutta kaupan päälle asiakas saisi maailman parhaan veitsisarjan. Amerikka toimii myynti edellä.

Hieman samoilla linjoilla ahertaa José Juan Manuel, joka kauppaa fiiliksen ja sitten palaa tuotantoon piiskan kanssa taikomaan tuota asiakkaan haluamaa elämystä. Nippelit, nappelit ja tekninen toimivuus on toissijaista: tärkeintä on että Juanin taskussa on asiakkaan rahat ja asiakas jää fiilistelemään unelmaansa, johon tuote antaa osviittaa. Markkinointi ja mielikuvat ovat ne jotka myy.

Japanilaisen Masahiro Hikarun tehtaalla on valmistettu perusproto. Sitten herra Hikaru kysyy nöyränä asiakkailtaan, miten hän voisi palvella heitä, mitä hänen asiakkaansa haluavat. Kumarrellen hän perääntyy takaisin tehtaalleen, jossa japanilaisella tehokkuudella ja täsmällisyydellä valmistuu sata tuhatta personoitua tuotetta, yksi kullekin asiakkaalle mikroskooppisin eroin mutta juuri sellaisena kuin asiakas halusi itseään palveltavan. Lopuksi herra Hikaru pyytää anteeksi (’sumimasen’) asiakkaaltaan, ettei tuote ole täydellinen mutta että hän haluaa palvella asiakasta jatkossakin. Asiakas tilaa heti sata tuotetta lisää.

Samaan aikaan Thaimaassa Pravat Sirikit on myynyt miljoonia aivan samanlaisia tuotteita kuin sinunkin tuotteesi, vaikkei hänellä ole vielä tehdastakaan. Nopeasti hän virittelee veljenpoikansa apen takapihalle tuotantolaitoksen, jossa maaseudun siirtotyöläiset ahertavat ympäripyöreitä päiviä kopioiden amerikkalaista, espanjalaista ja japanilaista tuotetta, joka on edullinen ja ei toimi kuin satunnaisesti.

Kiinalainen Wang Li seuraa parhaillaan penthousessaan Pekingin korkeimmassa pilvenpiirtäjässä tuotteensa myyntiä Alibabassa. Hän sattui törmäämään taannoisella Helsingin matkallaan suomalaiseen tuotteeseen ja muutti sen samoin tein bisnekseksi.

Petteri Suomessa kuitenkin vielä pähkii, että hitsi kun toi vipu…

Bisnesantropologia – mitä häh?

Toimiva yrityskulttuuri ja johtaminen, Travels of a Business Anthropologist

Käyntikortissani lukee Bisnesantropologi. Mitäkö haluan sillä viestittää? Haluan herättää keskustelua; jäädä ihmisten mieliin liiketoiminnan ja kulttuurin tuntijana. Senhän minä osaan.

Mitä sitten bisnesantropologia on? Moni kaatuu sanaan antropologia, mutta kun kerron että sen kantasana ”anthropos” tarkoittaa ihmistä, ajatus alkaa kirkastua. Antropologia käy ihmisten iholla, suhteissa, ei pureudu yksittäisiin persooniin. Antropologia tutkii ihmisten välisiä suhteita ja ihmisten suhdetta ympäristöönsä. Antropologialla on monia alalajeja: muun muassa lääketieteellinen antropologia, joka taustoittaa terveydenhuoltoa sosiaalisista, kulttuurisista ja lingvistisistä tekijöistä käsin. On myös sellaisia kuin pelon antropologia, lingvistinen antropologia ja fyysinen antropologia. Sekä sellainen kuin bisnesantropologia.

Bisnesantropologia keskittyy siihen, miten ihmiset toimivat liiketoiminnan laajalla kentällä ja vastaa kysymykseen, mikä on ihmisten ja liiketoiminnan suhde tai suhteet. Yleisesti liiketoimintaa määrittää toimiala, kulttuuri (maantieteellinen ja yrityksen), johto, henkilökunta ja asiakkaat. Tällä alalla me toimimme. Sitoutamme yrityksiä, henkilökuntaa ja asiakkaita markkinaan ja toisiinsa.

Luennoin taannoin Metropoliassa ja kerrottuani esimerkin miehistä, jotka tekivät markkinatutkimuksen kuvitteelliseen Afrikkaan. Ensimmäinen raportoi, ettei bisnestä ole, koska kenelläkään ei ole kenkiä. Toinen raportoi, että bisnestä on hillittömästi samasta syystä. Tarinan mukaan jälkimmäinen oli oikeassa, mutta eräs opiskelijoista oikeutetusti kyseenalaisti tarinan. Yhdellä vilkaisulla ei voi tehdä markkinatutkimusta. Ehkei paikallisilla ollut varaa tai halua kenkiin. Havainnointi nappaa hiljaisen tiedon, mutta ei yksin riitä. Täytyy haastatella, elää ”toisena” läsnä ja analysoida. Bisnesantropologi tulkitsee signaaleja ja symboleja, ja muuttaa ne liiketoiminnallisiksi suunnitelmiksi ja ohjeiksi. Siis hyödyntää humanistisia ja kauppatieteitä.

Bisnesantropologia tarjoaa oivat silmälasit organisaatiokulttuurin sparraamiseen, palvelumuotoiluun, asiakasssegmentointiin ja markkinointiin, tuotekehitykseen ja innovointiin sekä kansainvälistymiseen ja markkinatutkimukseen.

Tittelini siis on Bisnesantropologi – asiakassuhdemarkkinointi, palvelut ja kansainvälistyminen.

Keho ja mieli

Travels of a Business Anthropologist

Downshiftaus. Hidastaminen. Pysähtyminen hetkeen ja itsensä kuulostelu. Lehdistä on luettavissa johtajista ja yrittäjistä, jotka joogan, mietiskelyn, luonnossa käyskentelyn tai vastaavan voimalla, saavat uutta energiaa omaan työhönsä ja jopa liiketoiminnallisiin tuloksiin. On trendikästä löytää mystifioitu Aasia: hidas, rauhallinen ja henkevä.

Herätys! Nyky-Aasia on dynaaminen, nuorekas, meluisa ja menevä. Aasiassa nauretaan nynnyille, jotka aloittavat aamun mielen hengitysharjoituksilla. Ei ole aikaa, on mentävä, kiire, tulosta on taottava. Muuten bisnes lipuu kilpailijalle.

Yin ja yang. Me täydennämme toisiamme: Eurooppa ja Aasia. Osat ovat vaihtuneet: Aasia on keho ja toiminta, Eurooppa henki ja mieli.

Kasvua Aasiasta –seminaarit

Travels of a Business Anthropologist

Ei helppo otsikko tai aihe. Siksi esittelemme kaksi tai useamman hyvin erilaisen Aasian markkinan. Tule kuulemaan liiketoimintamahdollisuuksista mm. Kiinasta ja Filippiineistä, sekä tutustumaan näiden markkinoiden yhtäläisyyksiin ja eroihin. Aasia on iso, erilainen ja täynnä potentiaalia suomalaisille yrityksille. Mikä on sinun bisnessuhteesi Aasiaan?

Asiantuntijoina mm. Fortune Fallsin Johanna Heikkinen ja Hanuman Consultingin Maria Wan.

Ke 14.11. klo 8-10 Helsingissä: Kiina, Hong Kong ja Filippiinit – Erityispiirteitä ja kokemuksia liiketoiminnasta

Kun Aasiassa on bisnespäivä jo täydessä touhussa, tule sinä aloittamaan päivä tietoannoksella Aasiasta. Tutustu tutumpaan mutta valtaisaan Kiinaan, kansainväliseen keskukseen Hongkongiin sekä mahdollisuuksien viidakkoon Filippiineihin.

Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu tästä: http://www.pkt.fi/asiantuntijapalvelut/aamu-matinea/marraskuu-2012/

To 20.9.2012 Kasvua Aasiasta -seminaari Turussa

Aamuseminaari keskittyy suomalaisyritysten liiketoimintamahdollisuuksiin, markkinoihin ja tapoihin Kiinassa ja Filippiineillä käytännönläheisesti. Tervetuloa haastamaan, hakemaan vastauksia ja keskustelemaan!

Lue lisää ja ilmoittaudu tästä: http://www.wtc-turku.fi/cms/index.php?view=details&id=83%3Akasvua-aasiasta&option=com_eventlist&Itemid=8&lang=fi

Ti 25.9.2012 Kansainvälisty! Vauhtia kasvuun Aasiasta -seminaari Mikkelissä

Seminaarissa esitellään lyhyesti mutta mahdollisimman käytännönläheisesti neljä erilaista markkinaa: Kiina, Filippiinit, Vietnam ja Japani. Tervetuloa Mikkeliin!

Lisätiedot: http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/EtelaSavonELY/Ajankohtaista/tapahtumat/Documents/Vuoden%202012%20tilaisuudet/Aasia250912.pdf


Salo – lähde Japaniin!

Travels of a Business Anthropologist

Hyvä salolainen yrittäjä, nyt on aika kääntää viisarit pois kotikunnilta. Hajosiko nokiasi –katastrofi ei ainakaan paranna kuluttajien ostovoimaa, mutta sikäläisten muiden yritysten ja ihmisten pääoma ei ole hävinnyt. Se vain täytyy suunnata toisella tapaa, esimerkiksi kansainvälistymällä.

Salon seudulla asuu reilut 55 000 ihmistä, jotka kaikki eivät suinkaan ole asiakkaitasi. Sen sijaan Japanin Sapporossa (suomalaiset muistavat kaupungin talviolympialaisista) asuu jokseenkin 2 miljoonaa asukasta, joista suurin osa ei edelleenkään ole asiakkaitasi. Mutta mitä jos 0,5% heistä olisikin?

Salolainen yrittäjä, me autamme sinut kansainvälistymään Japanin markkinoille. Etsimme sopivat yhteistyökumppanit, neuvomme miten toimia paikallisissa oloissa ja miten markkinoida tuotettasi valitulle asiakaskunnalle. Hanuman Consulting on hyväksytty Yrityssalon Japaniin kansainvälistyvien yritysten konsultiksi ja valmentajaksi, joten sinulla on heidän ammattitaitonsa myös hyppysissäsi.

Avausrepliikkikin Japaniin on jo valmiina: ”Me olemme Salosta. Kirjoitetaan samoin kuin Mika Salo. Formula. Hänellä on kaunis japanilainen vaimo. Pidättekö autourheilusta?”

On Observing People and Cultures

Travels of a Business Anthropologist,

Walking with open senses in a new place one observes more, of others and oneself. Little things expand mind, and cultural signs need to be interpreted. Mind works the unknown known.

Let me start with America & business sense. If you buy a ticket from station A to station B, it could be sold per zones (e.g. subway in London) or, by pressing station B on a display, the machine calculates the sum to be paid (e.g. subway in Hongkong). In BART (Bay Area Railway Transit in San Francisco) you look for price of Station B listed on a board. I pay my 8.10$ journey with a ten dollar bill, but no change comes out, because the machine obviously has an American soul and it expects a 10-15% tip. To get exact change, I must start deducting from 10$: first a dollar, then 9 times 10cents.

Even if the ticketing is not the greatest, the public transportation of the Bay area is. Considering that it is after all located in the United States of Private Cars. The passengers in BART nevertheless appear to be from the lower social ladder, bohemians, and some occasional tourists. Bicycles are also trendy: you can even have your bike installed to the front of the bus (is it possible in bicycle countries like Denmark or Netherlands?).  Cycling (and walking) the hills of the city may be one of the reasons, why it is almost difficult to see fat people. I only wonder why people do not use more public transportation. The train from the City to San Mateo was so efficient that I wonder, why I hadn’t use it before. Okay, it goes very seldom, but if there were more people using it, it would travel more often. Hey bay-areaists, learn the power of win-win: use more public!

America. The heaven of marketing. At the customs I wasn’t startled by the quick photo session, but when the officer asked for an elevator pitch for the consultancy I practice. Aa..it…is…we… Be ready anywhere anytime for anyone with an elevator pitch!

America. Transforming businesses. I had two stores in mind that I’d like to visit: Sharper Image to look for cool items and Borders for books. At the corner, where Borders used to be, there was yet another empty office space looking for a new tenant. The amount of empty offices was stunning compared to my last visit to the city two years ago. Sharper Image and Borders are now to be found only in the realm of the world wide web. The cultural revolution of online shopping is so clear to any Californian that even the sales girls at Macy’s tell they read all their books with kindle or ipad.

America. The cultural melting pot (emphasis on the pot). I had an American resident sitting next to me on the plane. Not a typical cowboy or surfer, you’d expect. She was wearing close to a burkha and her English was still quite broken. We were filling the custom forms before landing, when she asked me, should she write her father’s or husband’s name as her “family name”. Who would have thought that “family name” causes confusion, but in the case of a married Muslim woman it certainly does. When a Muslim woman marries, she gets her husband’s last name while the last name of her father retains as part of her family’s last name.

Only three days in a city, and many many more random observations. Think if you observed your customers to know what they want, need and how they behave. What could you gain? Where do we go next?

End of Future in Abundant Societies?

Travels of a Business Anthropologist

My child does not need to strive; he has it already. But is it a good starting point for his future?

I have just finished reading Amy Chua’s Battle Hymn of the Tiger Mother, with immediate feedback from my “Western” brought son: “You shouldn’t have read it.” Obviously, I was inspired by the book, which is now seen on the fridge door: my son has a list of tasks and requirements for each day he must fulfill. Very meager and a laughing-stock for a so-called “Chinese mom”, and worst, I am just like any Western mom: I give in to those requirements.

I agree with many notions made by Chua, despite the fact that she draws them to the extreme, but without a doubt, she provides a lot of thinking to us “Western” mothers. The book may tell one story of how to bring up a child the “Chinese” way, but for me, it more so opened my eyes on education as a phenomenon of cultural differences.

To be precise, Chua is not really Chinese. She was born in the US to parents, who had lived all their adult lives in the States, and whose parents had lived in the Philippines. Maybe Chua’s grandparents were brought up the original Chinese way, while in the Philippines in 1930’s – 40’s being a Chinese wasn’t something to be proud about and instead, America and American liberators (from the Japanese occupation) were hailed with happiness. School system became Americanized, and English the lingua franca in schools. Catholicism was left from the Spaniards. In other words, the Philippine cultural environment hardly supported the authentic Chinese upbringing. But a concession must immediately be made in that, the Chinese immigrants have been extremely protective over their cultural inheritance. In this light, one must not consider Chua’s methods as present day’s “Chinese parenting”, which she also remarks indirectly in several occasions. (My son was mistaken to be a girl in China because he “behaved so extremely well.” Consider the “Chinese parenting in China” from that aspect…hmm…)

Compared to my background, my grandparents may have worked hard for my parents’ future, while my parents didn’t really have to strive anymore for the future; me and my siblings had all necessary and so called “free education”. My child and his generation are living in an overly abundant world: he basically excels only to get a new lego.

An immigrant parent has nothing, (s)he is nothing in the new world, until (s)he works hard, hardest to attain a better position, a prominent future in the new society. They see the need for disciplined education as they dream for a better future for their children, and, they dare to demand more of their children. ‘Love’ is to see the potential in the child and push it. (Interestingly, Chua has dogs which have no potential and thus, they are hugged for merely fetching a stick.)

Is self-esteem created by crushing it time after time, or nourishing it even with immediate faults and failures? Human nature is weird: if there are no problems, one creates them. Are the psychological dilemmas all too common in the Western world, and simply unheard of in Asia, mere creations of an ample society?

Strategized parenting has never been on my agenda, but I am glad Chua shook this all-too-delicate an issue. I am not a tiger, nor immigrant of Chinese descent. Whether good or bad, in our house humor outwits many obstacles, when I embrace my snaky-son with my long monkey hands.

Eurooppalainen kulttuuri – Unified Europe in Eurovision

Travels of a Business Anthropologist

Huom. Tämä blogi on kirjoitettu suomeksi ja eurovisioniksi.

Note. Please scroll down to the language version of the Eurovision Song Contest. In case, you wish to explore it in another language, please refer to Google Translator.

Euroviisut – tuo Euroopan musiiikkiviihteen 7-päivää, jota älyköt mollaavat ja silti katsovat – todistaa Euroopan monikulttuurisuuden nykytilaa, siis yhdentyvää Eurooppaa. Kilpailu säihkyy ja räiskyy niin, että beetasalpaajat ja nitrot menevät sekaisin tai vähintään, keskivertokatsojan tajunta kokee migreenin esioireita. Europoppi on parhaimmillaan rytkettä englanniksi. Aina joukkoon mahtuu kapinoivia edustajia, jotka erottautuvat eurooppalaisesta kulttuurista (Ranskan oopperatunnelmainen esitys) tai välittäen kaikkia koskettavaa sanomaa (Suomen edustaja, joka saikin lehdistön puolelleen). Kapinalliset harvoin kuitenkaan kärkkyvät kärkisijoja. Lordikin musiikkigenrestään huolimatta toteutti aitoa eurooppalaista näkemystä: tulta, showta ja nähtävää.

Eurooppalaisten naapurirakkaus näkyy myös viisuissa: Pohjoismaat hellivät toisiaan pistesaalein. Samaa ymmärrystä on nähtävissä balkanilaisten kesken. (Huom. urheilussa on päinvastoin: naapuri on rakkain voitettava.) Vai arvotammeko hyvien naapurussuhteiden sijaan musiikkimakuamme samoin kulttuurisin koodein kuin naapurikansa?

Flirtti käy vielä sentään kulttuurien välisen viestinnän mittarista. Suomalaiset kehuivat, kuinka heidän Paradise Oskar osasi flirttailla sopivasti kameroille, mutta tuskin etelä-eurooppalainen sitä tulkitsi muuksi kuin kainoksi hymyksi. Paljaat sääret, notkea vartalo, avonainen kaula-aukko (tai selkä!) toimivat aina viihteen eurooppalaisella kulttuurikentällä.

Kreikka vielä sinnittelee kulttuuriperimällään vuosi toisensa jälkeen: pop-esityksissä on omintakeista kansallista tyyliä sekä skenografiaa koristavat antiikkiset pylväät (ne lienevätkin ainoat pystyssä olevat muuten talouden ja saasteiden murtamassa maassa). Minun ääneni menee siis Kreikalle: ”twelve points, douze points!”

Euroviisut ei mielestäni seuraa aikaansa; ne eivät edusta katsausta Euroopan valtioiden sen hetkisistä musiikkitrendeistä. Sen sijaan Euroviisut edustaa omaa ylikansallista genreään, ja toisaalta niissä kohtaa kansalliset isänmaallisuudet hyvässä hengessä.

Jos Euroviisut jatkaa tällaisenaan, näkemykseni on, että tulevaisuudessa(kin) voittaja Balkanista laulaa englanniksi tarttuvaa kertosäettä, vetkuttaa lanteitaan, decoltétaan, sääriään, taustalla heiluu henkeäsalpaavan vauhdikas tanssiryhmä, valot vilkkuvat ja tähtisade räjähtää 3D-päätteeltä katsojan silmille. Tylsistyttävää. Arpoisivat edes kielen, millä kukin edustaja maansa viisun esittäisi. ”And the Finnish language goes to – -; Et la langue Finnois est donnée à – -” Kuka on (epä)onnekas ja kuka vetää parhaan eurooppalaisen shown?

****

Eurovision Song Contest – the mega event of Europe hated by the intelligentsia but followed by all –  is a fine proof of the state of modern multicultural Europe, i.e that of the unified Europe. The contest dazzles like any other show or event around the globe ready to cause sudden deaths for the elderly and glittering levels of excitement for the teens. Euro-pop is speeding bounces in English. Yet, there always are a few rebels differentiating from this main stream culture (e.g. the operatic performance from France) or conveying a deeper message (the Finnish representative winning the hearts of press). Rebels seldom win, even Lordi (the heavy band winner some years ago) promoted the true European culture: fire and partytime.

In the song contest Europeans care for their neighbors (unlike in sports, where winning the neighboring country brings the greatest patriotism out). The Nordic countries once again blessed each other with points. The same occurred among the Balkans. Or do we value the taste in music based on cultural similarity rather than maintaining smooth neighbor-relations?

A point in measuring culture based communications is the concept of flirting. When a Finn flirts to the camera, an Italian merely interprets it as a vague smile. Sexy legs, flexible dance moves, open decolté (or back! as young Dane proved) always have a place in the European culture of entertainment.

Greece is an example of a country that persistently adds to its pop-pieces peculiar national tone with images of the ancient pillars (the only standing proofs from a country struck by poor economics and increasing pollution). Therefore, I cast my vote to Greece: ”twelve points, douze points!”

The song contest has fallen behind its time; the songs do not represent the actual trends of the national music industries in Europe. Furthermore, Eurovision has become a unique supranational genre, and on the other hand, the feelings of national patriotism meet in the Contest with good faith.

It is easy to predict the winner (also) in the future: the Balkan winner sings in English an easy catchy tune with whipping hips and legs while at the background the dancers perform breathtaking moves, lights flicker and the stardust explodes from the 3D-terminal to the spectator’s home sofa. Boring. At least they could draw for every contestant a European language one should perform the song in.  ”And the Finnish language goes to – -; Et la langue Finnois est donnée à – -” Who will be (un)lucky one and who runs the best European show?

Jääkiekon toimintakulttuuri

Palveluista eli On Service, Travels of a Business Anthropologist, Uncategorized

Istuessani testosteronia ja suunnatonta jännitystä puhkuvassa petoluolassa (alias Helsingin jäähalli) intohimoisten HIFK-fanien keskellä havainnoin suuria ajatuksia. En kyennyt yhdistymään suureen liikkeeseen vaan huomasin tarkastelevani peliä antropologina, joka etsii yrityksen toiminnalliselle tulokselle vastauksia yrityksen palvelulupauksesta ja toimintakulttuurista.

Etsin vastausta myös siihen, miksi jääkiekon harrastajista tulee niin usein yritysjohtajia. Onko kyse jostakin pelaamiseen liittyvästä erityispiirteestä, snobistisen leiman hyödystä ja verkostosta vai joukkuepelin kovasta kurista? Seurasin peliä nämä kysymykset mielessäni.

Jäällä pelasi kaksi hyvin erilailla toimivaa joukkuetta. Mikä teki voittajajoukkueesta paremman? Kyseisen pelin menestyjän strategian voisi tiivistää näin: sen tavoite ei ole suoraan maalissa vaan se rakentelee rauhassa peliketjua (prosessi) ennen kuin laukoo kiekon seuraavalle pelaajalle. Sitä, että peli pysähtyy kolmeksi sekunniksi ja vastustajalla on ehkä aikaa asemoida itsensä uudestaan, ei koe vitkasteluna. Muutamassa sekunnissa ei ehdi paljoa, mutta kiekonhaltija saa juuri riittävän rauhan keskittyä.

Menestyvämpi joukkue hyödynsi myös pelitauot varmistamalla yhteishengen: he konkreettisesti hakeutuivat suppuun ja löivät kypärät yhteen. Sen illan heikompi joukkue seilaili yksilöinä siellä täällä jäällä.

Ahaa. Pelissä käytetään myös sotastrategian oppeja, mm. Sun Tzu opetti, että pitää yllättää. Tätä käytetään oivallisesti jääkiekossa: kiekko ohjataan sinne, minne sitä ei odoteta. Ja kiekko etenee lujaa.

Mikä on yleisön ja kannattajien merkitys suoritukseen? Tilanteessa 6-0 hellyin toteamaan, että saisipa vastustaja edes yhden maalin, johon takanani istuva penkkiurheilusankari täräytti: ”Ei paljo v..tu auta.” Totta. Peli on pelattava loppuun kunnialla parhaan kykynsä mukaan. Voittajaksi selviytyy se, jonka strategian toteutus pitää. Perhana jos tuossa ei kasva vierasyleisön edessä pelaavien itsetunto niin ei sitten missään! Lätkässä ei itketä vaan pelataan.

Maali ei synny käskien tai edes tahdonvoimalla vaan pelistrategian rakentamisesta ja sen onnistuneesta toteutuksesta. Pelityyli paljastaa strategian toimivuuden.

Palaan kysymykseen, miksi jääkiekkoilijat menestyvät liike-elämässä. Vastaus on selvä: jos minä sain yhden ottelun aikana tämänkin verran irti liiketoimintastrategiasta, tiimityöstä, toimintakulttuurista ja yhteishengen luomisesta, olisin kovin huolissani, jos jääkiekkonassikat eivät omaksuisi sitä kymmenkertaisesti.

Nautinko ottelusta? No, kyllä! Liput seuraavaan otteluun ovat jo takataskussa.