Näin yksinäisen hansikkaan isäni lempikahvila Max Cafen pyöreällä ulkopöydällä. Edesmenneelle isälleni oli tärkeää, että hanskikas oli juuri sellainen kuin pöydällä oleva oli. Sairaudestaan johtuen hän käytti vain yhtä hansikasta. Otin kuvan ja kävelin ohi.

*

Olin paininut jo lähes vuoden huonon johtamisen, jota en avaa tässä, työpaineessa. Alusta asti oli selvää, etten voisi muuttaa esihenkilöni johtamista, vain esittää hienosääteisiä toiveita. Minulla oli henkilökohtaiset tavoitteeni, miten pääsisin pomoni ikeestä mutta sen aika erinäisistä syistä ei ollut vielä tullut eikä asia vaivannut minua. Mielestäni kestin tilannetta. 

Kun sitten syksyllä töitä kasaantui yhä enemmän ja enemmän, vesilasini täyttyi. Luulin, että pisarat lasiin olivat tulleet liiallisista työtehtävistä, joiden tasalla en tuntenut olevani. Kalenterini oli täynnä, jossa tuskaisimmillani jaoin 15min sloteja asioiden hoitamisiin.

Ilmoitin esihenkilölleni olevani uupumuksen rajamailla. Hän ymmärtäväisesti otti hienosti vastuulleen enemmän minulle kuuluvia töitä sekä antoi minulle vapauden tehdä lyhyempiä päiviä. 

Samoihin aikoihin näin unta monena yönä isästäni lapsuuskodissamme. Voimakkaassa unimaailmassani pohdin, oliko tämä viesti, koska elämäni parhaimmat neuvot sain isältäni. Uskon isäni aikoinaan saaneen aivoinfarktin työstressin ja mahdollisesti huonon johtamisen takia. 

Näin hansikkaan. 

Pari päivää myöhemmin haravoidessani maaseudun rauhassa tein töitä tunnistaakseni ankeuttajani. Ymmärsin, että pisarat todellakin olivat tulleet liiasta kiireestä, mutta ymmärsin että olisin kestänyt ne – olen ollut pahemmissakin tilanteissa – jos pohjalla ei olisi kuplinut esihenkilöni johtaminen ml. mikromanageeraus. 

Ilmoitin äärimmäisen tunteikkaana esihenkilölleni, etten voinut jatkaa hänen alaisenaan. Esitin asiani varsin epäonnistuneesti, josta tunnen edelleen huonoa omaatuntoa. Olin jo niin hajalla, että ymmärsin etten voinut odottaa. En aikonut herätä enää yhtenäkään aamuna päänsärkyyn ja huimaavaan tunteeseen.

Toivon esihenkilölleni kaikkea hyvää; hän on hyvä ihminen. Mutta minä valitsin terveyden.  

Tänään isänpäivänä haluan kiittää isääni. Totta tai ei, minä haluan uskoa, että isäni viesti minulle oli, etten voi odottaa vaikeaa keskustelua silläkin uhalla, että pomoni vihastuu, järkyttyy ja tulee satutetuksi ja että minä menetän työpaikkani. 

Vein isäni haudalle ruusun ja sanoin “kiitos”.

Kiitos isä <3