Arvotaanko Blue1:n lennot näytäntökauden lipun ostaneiden kesken? Tarjoillaanko väliajalla Fazerin pullia? Aktia rahoittaa myös unelmia maailmalle. Vallila Interior – borta bra, hemma bäst.
Helsingin Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla –musikaalin alussa esiripun edessä olevalle valkokankaalle heijastetaan yhteistyökumppaneiden logot: Blue1, Aktia ja Vallila Interior ainakin jäävät mieleeni – kunhan kirjoitan ne saman tien paperille. Fazer jää mieleen kirjoittamattakin tai vilkaisematta ohjelmalehtistä. Fazer yhdistää esityksen historian omaansa: taivaltu on jo pitkään kohti unelmia. Mainos jopa tyylillisesti johdattelee kohti pian alkavaa esitystä. Tunnelman luojana ja muistijäljen jättäjänä mainos on onnistunut, viesti ei kuitenkaan ehdi välittyä. Tähän aikaan katsojat kun hälisevät suurimmaksi osaksi omiaan ja keskenään. Fazerin lyhyet kertomukset jäävät siten merkityksettömiksi, vaikka ne ovat hyviä. Ne eivät vain toimi juuri siinä hetkessä, kun se esitetään. Fazerin esitys on kuitenkin ehdottomasti benchmerkaamisen arvoinen – niin lapsenkengissä mainonta teatterissa on.
Teatterin on jo aika siirtyä markkinointiin, joka puhuttelee eikä vain elvistele ostettuna printtimainontana ohjelmassa tai logona valkokankaalla. Vaihtoehtoja on niin paljon ja teatterin maailma on mitä inspiroivin kenttä sen toteuttamiseksi ilman, että esityksen taika ja teatterin herkkä luovuus kärsii.
En kehtaisi olla päättäjä siinä yrityksessä, joka antaa logonsa näytettäväksi x-hintaan mainettakin niittäneeseen esitykseen. Minun yritykseni haluaisi olla vähintään ”Fazer”: nivota esityksen ja yrityksen yhteen. Arpoisin Hanumanin kootut seikkailut (todellisuudessa julkaisematon idea) jokaisen näytöksen jollakin paikkanumerolla istuneelle. ”Käy tarkistamassa istuitko voittajan paikalla osoitteessa www.—-” Liikenne sivustoilla lisääntyisi samalla kun teatterissakävijätkin saisivat jos ei voittoa niin jännitystä. Ja kenties, teatteri voisi kerryttää enemmän rahoitusta.
Kauhistuttavaa bisneshapatusta. Pitääkö ilkeän markkinatalouden astua luovuuden pyhälle näyttämölle?
Taide on aina vahvempi. Markkinointi vain tukee pyrkimyksiä,mutta senkin voi parhaillaan kokea syvällisesti ja taiteena, jolloin se myös jää mieleen. Haluaisin nähdä tässä ajassa esityksen, joka osallistuttaa katsojan taiteilijan vertaisena, käydä dialogia, somettaa ja chatata, tai esityksen, jolle markkinoinnin keinot kumartavat ja suitsevat ohjaksiaan kohti.