Kampaajalla ollessani mietin, kuuluuko kampaajakoulutukseen myös asiakaspalvelukoulutusta. Kampaajani kun osasi juuri oikeissa kohdissa vilauttaa pienen hymyn, joka ajoituksessaan ja huomaamattomuudessaan oli esimerkillistä.

Varasin hiusten leikkuu- ja kampausajan ajoissa lauantai-aamuksi. Ilmeisesti kammattavia oli siirrelty muilta kampaajilta vain omalle kampaajalleni. Varauskirja oli täynnä koko päiväksi ja näytti sekavalta. Seuraava asiakas tuli reilusti ajoissa ennen omaa aikaansa, ja koska minua kammattiin vielä melkein puoli tuntia oman aikani yli, asiakas sai odottaa yli puoli tuntia ennen kuin pääsi käsittelyyn.

Joka kerta, kun kampaajani siirtyi puolelta toiselle tai sai jonkin välivaiheen valmiiksi, hän katsoi minua peilin kautta silmiin ja hymyili. Pieni pysähtynyt hetki; pieni hymy, joka kuunteli asiakasta. Koska tarkkailen aktiivisesti hiljaisia signaaleja, luin että kampaaja kuitenkin puri sisäistä huultaan. Mutta pieni hymy ja katse kuittasivat kaiken. Hän nopeutti tahtia loppua kohden, mutta ei antanut sen vaikuttaa työn laatuun. Olin selvästi ammattilaisen käsissä.

Minua nolostutti tuolissa olla syypää myöhästymiseen ja sanoin, että hän saa luvan syyttää minua, ensimmäistä asiakastaan, siitä että hänen asiakkaansa joutuisivat päivän aikana enemmän tai vähemmän odottamaan. Ehkä olin ollut epäselvä tilatessani aikaa. Hän kuitenkin teki selväksi, että syyllistä ei ollut, ellei sitten sekava ajanvarauskirja.

Olin valmis ja juuri sellaisella leikkauksella ja kampauksella, joita olin toivonut. Kun lähdin kampaamosta, kuulin kuinka kampaaja suuresti mutta yleisesti pahoitteli myöhästymistä seuraavalle asiakkaalle. Hän ihan varmasti hymyili peilin kautta katsoen suoraan asiakkaan silmiin ja loi luottavan katseen – palvelevan ammattilaisen hymyn.