Istuessani testosteronia ja suunnatonta jännitystä puhkuvassa petoluolassa (alias Helsingin jäähalli) intohimoisten HIFK-fanien keskellä havainnoin suuria ajatuksia. En kyennyt yhdistymään suureen liikkeeseen vaan huomasin tarkastelevani peliä antropologina, joka etsii yrityksen toiminnalliselle tulokselle vastauksia yrityksen palvelulupauksesta ja toimintakulttuurista.

Etsin vastausta myös siihen, miksi jääkiekon harrastajista tulee niin usein yritysjohtajia. Onko kyse jostakin pelaamiseen liittyvästä erityispiirteestä, snobistisen leiman hyödystä ja verkostosta vai joukkuepelin kovasta kurista? Seurasin peliä nämä kysymykset mielessäni.

Jäällä pelasi kaksi hyvin erilailla toimivaa joukkuetta. Mikä teki voittajajoukkueesta paremman? Kyseisen pelin menestyjän strategian voisi tiivistää näin: sen tavoite ei ole suoraan maalissa vaan se rakentelee rauhassa peliketjua (prosessi) ennen kuin laukoo kiekon seuraavalle pelaajalle. Sitä, että peli pysähtyy kolmeksi sekunniksi ja vastustajalla on ehkä aikaa asemoida itsensä uudestaan, ei koe vitkasteluna. Muutamassa sekunnissa ei ehdi paljoa, mutta kiekonhaltija saa juuri riittävän rauhan keskittyä.

Menestyvämpi joukkue hyödynsi myös pelitauot varmistamalla yhteishengen: he konkreettisesti hakeutuivat suppuun ja löivät kypärät yhteen. Sen illan heikompi joukkue seilaili yksilöinä siellä täällä jäällä.

Ahaa. Pelissä käytetään myös sotastrategian oppeja, mm. Sun Tzu opetti, että pitää yllättää. Tätä käytetään oivallisesti jääkiekossa: kiekko ohjataan sinne, minne sitä ei odoteta. Ja kiekko etenee lujaa.

Mikä on yleisön ja kannattajien merkitys suoritukseen? Tilanteessa 6-0 hellyin toteamaan, että saisipa vastustaja edes yhden maalin, johon takanani istuva penkkiurheilusankari täräytti: ”Ei paljo v..tu auta.” Totta. Peli on pelattava loppuun kunnialla parhaan kykynsä mukaan. Voittajaksi selviytyy se, jonka strategian toteutus pitää. Perhana jos tuossa ei kasva vierasyleisön edessä pelaavien itsetunto niin ei sitten missään! Lätkässä ei itketä vaan pelataan.

Maali ei synny käskien tai edes tahdonvoimalla vaan pelistrategian rakentamisesta ja sen onnistuneesta toteutuksesta. Pelityyli paljastaa strategian toimivuuden.

Palaan kysymykseen, miksi jääkiekkoilijat menestyvät liike-elämässä. Vastaus on selvä: jos minä sain yhden ottelun aikana tämänkin verran irti liiketoimintastrategiasta, tiimityöstä, toimintakulttuurista ja yhteishengen luomisesta, olisin kovin huolissani, jos jääkiekkonassikat eivät omaksuisi sitä kymmenkertaisesti.

Nautinko ottelusta? No, kyllä! Liput seuraavaan otteluun ovat jo takataskussa.