Category Archives: Toimiva yrityskulttuuri ja johtaminen

Uusi työntekijä osaksi työyhteisöä – työantaja, hyödynnä liminaalivaihe!

Kuinka nopeasti uusi työntekijä sopeutuu työpaikan kulttuuriin? Se varmastikin vaihtelee ihmisen persoonan ja olemassa olevan kulttuurin mukaan, todennäköisesti myös organisaation koon mukaan. Sopeutuminen, sulautuminen noudattaa kuitenkin samaa siirtymäriitin (rite of passage) kaavaa. Tässä blogissa avaan sitä, miten työntekijä sopeutuu eli akkulturoituu osaksi kulttuuria ja mitä työnantajan tulisi missäkin vaiheessa ottaa huomioon.

Siirtyminen vanhasta kulttuurista uuteen noudattaa samaa kulttuurista kaavaa kuin sosiaaliset siirtymäriitit (esim. lapsuudesta aikuisuuteen) eri sisällöin. Siirtymä koostuu kolmesta pääasiallisesta osiosta: separaatiosta, jolloin henkilö on vielä vanhassa kiinni. Silloin hän puhuu ”teistä” eikä ”meistä”, vaikka on jo virallisesti osa uutta kulttuuria. Liminaalivaihe on välivaihe, jossa henkilö on jossain uuden ja vanhan välillä. Lopulta on akkulturaatio eli sopeutuminen, muokkaantuminen tai sopeutumattomuus uuteen.

“A rite of passage (separation, liminality, and acculturation) is a ceremony of the passage which occurs when an individual leaves one group to enter another.” 

Alkuun on luonnollisesti separaatio: työntekijä ja muut. Työntekijä on vielä vahvasti edellisessä yrityskulttuurissa. Harvinaisia poikkeuksia (joihin lukeutunee mm. psykopaatit) lukuun ottamatta työntekijä alkaa aktiivisesti havainnoida, osin kopioimaankin ja tavoittelemaan uuden yrityksen toimintatapoja. Eroavaisuudet ja yhtäläisyydet, totutut ja uudet tavat törmäilevät hyvässä ja pahassa. Uusi työntekijä tekee ”virheitä”: jättää kahvikupin ”väärään” paikkaan, osallistuu palaveriin neukkarissa eikä skypessä, jne. Hän on toimessaan usein hidas, opettelee esim. uutta järjestelmää, ei tunne asiakkaita eikä yrityksen tuotteita ja liiketoimintaa riittävän hyvin. Kaikki tämä on ookoo, ja muut työntekijät vähitellen perehdyttävät tulokasta oikeaan suuntaan.

Jotta työntekijä sopeutuu nopeammin ja suotuisasti, perehdytyksellä on tärkeä rooli.

Hyvässä perehdytyksessä huomioidaan myös varsinaiseen toimenkuvaan liittymättömät asiat, kuten roskien lajittelu ja palaverikäytännöt. Yritys pääsee helpommalla, jos sillä on tarjota perehdytyskansio tai vastaava, johon epävarma työntekijä voi palata ja tutustua rauhassa. Olen nähnyt monessa yrityksessä loistaviakin kansioita ja oppaita. Kansio tai vastaava ei kuitenkaan muuta työntekijän sopeutumisnopeutta tai -sykliä, mutta se vahvistaa tulokkaan merkityksellisyyden ja itsevarmuuden tunnetta. Sekä helpottaa perehdyttäjän työtä, koska ”itsestäänselvyyksiä” ei muista kertoa.

Separaatiosta liminaaliin aikaan, kun työntekijä on vielä kiinni vanhoissa toimintatavoissaan mutta katsoo jo uutta toimintaympäristöään osin osana sitä, osin ulkopuolisena, on uuden työnantajan kannalta niin hedelmällistä aikaa, että ihan pännii, ettei sitä osata hyödyntää riittävästi. Haastattelemalla uuden työntekijän mahdollisimman avoimeen out-of-the-box keskustelevaan tyyliin työnantaja saa hillittömästi sellaista informaatiota, mistä eri liiketoiminnan osa-alueet hyötyvät. Jos vielä kierrättää tulokasta eri osastoilla havainnoimassa (ja oppimassa) uuden työnantajansa toimintaa, saa vielä syvempää dataa. Eräässä itseohjautuvassa yrityksessä, jossa osattiin hyödyntää tätä vaihetta, tulokas esitti liudan hyviä ”miksi”-kysymyksiä ja romutti itsestäänselvyyksiä. Näin eri toiminnot oppivat katsomaan toimintaansa uudelta innovatiiviselta kantilta.

Haittapuolena saattaa olla, että tulokkaan oma sopeutuminen uuteen rooliinsa ja toimenkuvaansa hidastuu. Täytyy myös olla varovainen ja selkeä sen suhteen, ettei työntekijä koe itseänsä koekaniiniksi tai palkatuksi mysterishoppaajaksi, vaan että hän on se mikä on: liminaalivaihetta läpikäyvä arvostettu kollega. Tämän vaiheen yritys voi tehdä taiten olemalla vastaanottavainen näkemyksille sekä varmistamalla, että tulokkaalla on turvallinen ja luotettu olo. Keskeinen muistutukseni on, että tätä aikaa ylipäätään hyödynnettäisiin enemmän.

Kulttuuri on työntekijöiden kokonaisuus

Uusi työntekijä voi myös vaikuttaa työyhteisöönsä. Esimerkiksi, eräässä työpaikassa kohtasin kiroilua, joka tuntui olevan normaalia puhekieltä. Päätin, etten mene siihen mukaan, koska se sotii minun arvojani vastaan. Mainitsin siitä kollegalle, joka totesi, että häntäkin häiritsi se. Eräässä keskustelussa hän sitten mainitsi, että kiroilu häiritsee häntä. Vähitellen tämän jälkeen huomasin, että kiroilu oli lähes kadonnut tai jos sellainen lipsahti, asianomainen pyysi nopeasti anteeksi. En tiedä, kuinka tietoisesti kiroilu jäi pois. Kunnes. Se tuli takaisin mutta muuttuneena lievemmäksi. Kiroilu toimintatapana oli sopeutunut uomaansa: assimiloitunut (=sulautunut), mutta uuden tulokkaan myötä akkulturoitunut (ts. ihmiset, uusi työntekijä mukaan lukien, olivat sopeutuneet uuteen toimintatapaan, mutta mukautuneena ottaen vaikutteita uuden työntekijän tuomasta kulttuurista). Kulttuuria ei voi tunkea vaan se oppii eri suunnista yhdeksi kokonaisuudeksi.

Samoin jonkun yksittäisen työntekijän poislähdöllä voi olla yllättäviä vaikutuksia. Muistan, kun eräs varsin temperamenttinen ja suosikkeja omaava henkilöstöpäällikkö lopetti, pienehkön yrityksen työyhteisön sisäinen dynamiikka tasapainottui kuin ihmeestä. Samantyyppinen vaikutus voi olla esimiehen vaihdoksella.

Perehdytys yrityskulttuuriin, työntekijöiden kokonaisuuteen

Eräällä tiimillä oli tehokas ja tulosta tuottava mutta työntekijöitä ei-arvostava esimies. Kun esimies vaihtui ja uusi esimies, joka oman ulkopuolisen näkemykseni mukaan oli tarkka ja vaativa mutta ryhmädynamiikkaa painottava, aloitti, tiimi itki helmiä siitä, että heillä oli sydämellinen, heitä arvostava ja kuunteleva esimies. Muutos oli heidän mielestään niin valtava.

Ihminen tottuu olemassa olevaan ja, jos merkittävässä asemassa oleva henkilö vaihtuu, vaikuttaa se koko (ala)kulttuuriin. Siksi, kun yrityksen johdossa vaihtuu henkilö, vaikutus on huomattava koko kulttuuriin. Tapahtuu usein akkulturaatio sekä toimitusjohtajan että koko työyhteisön puolelta. Jotta tällaisissa tapauksissa onnistutaan hyppäämään epätietoisen liminaalin, siis jonkin sortin epätietoisuuden, vaiheen läpi, mikä saattaisi näyttää nololta niin johtajan kuin yrityksenkin näkökulmasta, suurten yritysten johtajat tutustuvat yritykseen etäältä kuukausia ennen varsinaista aloitustaan. Makes sense.

Työntekijä yhdistyy kulttuuriin, marginalisoituu tai hylkää kulttuurin

Liminaalin vaiheen jälkeen tulee akkulturaatio, jolloin uusi työntekijä assimiloituu  (eli integroituu tai hylkää tai marginalisoituu) osaksi työyhteisöä. Akkulturaation vaihtoehtoina on, että hän assimiloituu (integroituu yhdistyy) täysin kulttuuriin tai jatkaa yrityksessä mutta vastustaa, mäkättää ja joka tapauksessa ei viihdy (marginalisoituu), tai hän irtisanoutuu (hylkää). Assimilaatiossa rutiinit ovat tulleet tutuiksi. Saattaa olla, että työntekijä huomaa jo liminaalissa vaiheessa, ettei uusi työyhteisö ole hänelle sopiva (akkulturaatio on hylkäävä). Hän jää näin liminaaliin vaiheeseen. Siksikin, jotta rekrytointi onnistuu, liminaaliin vaiheeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Assimiloitunut työntekijä oppii ja hyväksyy niitäkin toimintatapoja ja arvoja, joita ei alkuun tuntenut omikseen. Akkulturoituneena hän saattaa pitää kiinni vanhoista hyviksi katsomistaan toimintatavoista, jotka eivät kuitenkaan ole ristiriidassa uuden kulttuurin kanssa. Omat arvot kun eivät ole samat kuin, mitä ihminen kokee hyviksi organisaation arvoiksi.  Mutta se on jo kokonaan toinen aihe.

 

J.K. Kiitos, että sain käyttää akateemisia kulttuurin tutkimuksen termejä. Tuntui raikkaalta palauttaa ne mieliin tässä yhteydessä.

Hyödynnä hiljainen tieto liiketoiminnassa

Pitäisi uudistua mutta arkisessa työssä ei ole aikaa ideoida, nähdä potentiaalia? Kartoitamme yrityksenne potentiaalin hyödyntämällä hiljaista tietoa.

Me teemme yrityksistä motivoituneita työpaikkoja, joissa toteutetaan strategiaa yhdessä sisältä ulos ja alhaalta ylös. Varmistamme, että teillä puhalletaan samaan hiileen ja että puhuttelette asiakkaitanne yhtenäisellä teille ominaisella tavalla toimia.

Jos haasteenanne on:

  • Organisaatiomuutokset
  • Yrityksen sisäinen konflikti
  • Strategian jalkauttaminen
  • Henkilöstön sitouttaminen muutoksiin
  • Asiakassuhteiden ja palvelun kehitys
  • Hiljaisen tiedon hyödyntäminen
  • Innovoinnin puute

Tarjoamamme mm. seuraavia vastauksia:

  • Strategian jalkautus ymmärrettävästi
  • Toimintakulttuuri tulostavoitteiden siivittäjänä
  • Yritysten sisäisten voimavarojen kartoittaminen
  • Toimintakulttuurin yhtenäistäminen (esim. yrityskaupoissa)
  • Palvelukulttuuri yrityksen sisällä ja asiakkaille
  • Yrityksen tarinan kirjoitus
  • Hiljaisen tiedon kartoitus
  • Potentiaalin kartoitus: esim. yrityksessä, tuotteessa, markkinassa

Organizational Culture Boosts Strategy Implementation

View more presentations from Hanuman Consulting

“Coming together is a beginning. Keeping together is progress. Working together is a success.” – Henry Ford

Yrityskulttuuri on katto, joka on kaikkialla yrityksessä. Savupiipusta tulee yrityksen tulos, jonka asiakkaat hankkivat.

What is Ethnographic Research and Design?

What is ethnographic research and design? What is the benefit of using it? What difference does it make? What’s in it for you?

A lot of companies offer e.g. organizational culture training and consultancy without the eye glasses of a professional in cultural studies. We offer those exploring eye glasses and are happy to work together with consultants and companies to design the results to operations.

Yrityskulttuurin kartoitus – helppo tilata, paljon asiaa!

Kysy yrityksellesi, yhteisöllesi, osastollesi tai organisaatiollesi yrityskulttuurikartoitus!

Building_company_cultureKartoitus pitää sisällään alkukartoituksen, webbikyselyn, ammattihavainnoinnin ja haastattelut sekä tulosten purun.

Ota yhteyttä tai soita Marialle 040 586 8899.

Kartoituksen hyöty? Tiedät missä yrityksesi ilmastossa mennään, missä vahvuudet ja kipupisteet, joita voitte lähteä kehittämään seuraavalle tasolle.

Miksi Hanuman? Olemme kulttuurintutkijoita useamman vuoden liiketoimintaosaamisella. Meille hiljaisen tiedon ja signaalien muuttaminen toimintasuunnitelmiksi on arkipäivää. 

Suomen vienti ja tuonti edellyttää kulttuurien vahvempaa ymmärrystä

Suomi ei pärjää ilman kulttuuritulkkeja, mutta jotka suomalainen talouselämä surutta ohittaa. Päätöksiä tehdään kokoushuoneiden pöytien ympärillä eikä uskalleta jalkautua asiakkaiden, henkilöstön tai markkinan pariin.

Suomalainen viimeistelee huipputuotettaan pömpelissään, koska ”tuote ei ole vielä valmis”, kun kiinalainen on jo kopioinut vipstaakin Alibaba-verkkokauppaan.  Silti puhutaan ketteristä (agile) menetelmistä. Ketteryyttä voisi tuoda tuotteistamisen ja myynnin kääntyvyyteen: japanilainen tuottaa tuubikaupalla samaa tuotetta, mutta silti he osaavat myydä sen ulos räätälöitynä.

Kulttuuritulkkeja tarvitaan myös kotimaassa, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa. Hakijat ovat nälkäisiä sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja kasvattamaan Suomen taloutta. Kulttuuritulkki osaa selvittää, miksi juomavettä ei voi hakea vessasta ja miksi juhlissa lauletaan mollissa. Kulttuurinen kotouttaminen vaikuttaa siihen, miten Suomi saadaan nousuun.

Ihmisiä lokeroidaan etnisen taustan, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella ja unohdetaan, että kulttuuri voi parhaimmillaan yhdistää.

Monet niistä onnellisista, jotka ovat töissä, eivät suinkaan koe tekevänsä merkityksellistä työtä.  Tuottavuutta haetaan työntekijän selkänahasta ja unohdetaan, että tuottava työntekijä on sitoutunut ja onnellinen. Toimintatavat ja yrityksen suunta ovat kadoksissa monessa suomalaisessa organisaatiossa ja suuri osa yritysostoista kaatuu kulttuuriseen epäsopivuuteen. Kulttuuritulkki havainnoi ammatikseen ja auttaa yrityksiä löytämään yhteisiä toimintatapoja.

Rohkaisen aina asiakkaitani kysymään asiakkaiden tai edes muiden ihmisten mielipidettä. Samoin yrityksissä pitäisi olla sen verran avoin kommunikaatio, että siellä uskaltaa sanoa mielipiteensä. Miten johto voi johtaa yritystä, jos se ei tiedä mitä lattiatasolla tapahtuu? Miten voi markkinoida tuotetta tai palvelua, jos ei tiedä mitä mieltä ostaja on?

Kulttuurinen kääntyvyys ja tietty objektiivinen kulttuuritulkkaus voisi olla Suomen vientituote samalla tapaa kuin esimerkiksi rauhan välittäminen (vrt. CMI). Globaalisti suomalainen ei haise, tuoksu eikä maistu. Ja se on vientivaltti – kunhan sen osaa kulttuurisesti tulkata oikein!

Case (kuvitteellinen): Sijoittaja haluaisi tietää ulkomaisen sijoituskohteen kulttuurisen sopivuuden

Sanotaan, että 70% yrityskaupoista epäonnistuu, koska ostettavan ja ostavan yrityksen kulttuurit ja toimintatavat eivät sovi yhteen. Yritysostoissa tehtävät syvälliset selvitykset eivät kata riittävässä määrin päivittäisten toimintojen ja hiljaisten signaalien merkitystä kauppaan.

Samaan aikaan kuluttajista ja siten myös sijoittajista on tullut eettisesti vaativampia. Ollaan eettisesti bränditietoisia, halutaan varmuus siitä, että sijoitetaan juuri tietyn tyylisiin yrityksiin.

Eräs sijoitusyritys ostaa yrityksiä, masinoi ne kuntoon ja myy pois. Osa ostettavista yrityksistä sijaitsee ulkomailla, jolloin niiden toimintatapojen ja brändin ymmärrys vaatii vielä normaalia enemmän paikallista osaamista.

Hanuman voitaisiin lähettää tutustumaan nigerialaiseen hotelliin raportoidakseen hotellin kulttuurisesta sopivuudesta sijoituspalettiin.

Mitä Hanuman sitten tekisi? Haastattelisi, nuuskisi, silmäilisi, kyselisi, kartoittaisi ja havainnoisi. Etsisi olennaisuuksien seasta epäolennaisuuksia ja toisin päin, hiljaisia signaaleja, joista kukaan ei tiennyt tai maininnut suoralta kädeltä, mutta mihin useat viittasivat ja joilla ennen kaikkea olisi merkitystä brändin ja päivittäisen toiminnan kannalta. Hanuman haastattelisi hotellin työntekijöitä, sidosryhmiä ja asiakkaita, suurinta osaa jo Suomesta käsin joko verkkokyselyllä tai henkilökohtaisesti avoimin kysymyksin, sekä viettäisi vajaan viikon hotellissa.

Tuloksena sijoitusyhtiö saisi sellaista tietoa, mitä due diligencestä ei löydy: asiakkaiden ja henkilöstön fiiliksiä ja odotuksia sekä huomioita koskien mm. palvelun laatua, hotellin brändistatusta markkinaympäristössään sekä kehityskaaren mahdollista toteumaa.

Hanumanin raportti auttaisi sijoitusyhtiötä tulkitsemaan joitakin due diligencessä löytyneitä kohtia käytännöllisemmällä ja arkea paremmin ymmärtävällä otteella sekä kysymään lisätietoa uusia havaintoja tai epäselvyyksiä koskevissa asioissa. Raportti auttaisi sijoitusyhtiötä tulkitsemaan ja ymmärtämään sijoituskohteen arkea, toimintakulttuuria ja brändiä osana päivittäistä toimintaa. Due diligencen vahvat luut saisivat lihaa päälleen.

Sijoittaja, kaipaatko sinä tietoa sijoitus- tai ostokohteen hiljaista tietoa?

Tiedätkö mitä on PEM?

Bisnes rakastaa lyhenteitä. PEM tarkoittaa jo montaa asiaa, mutta annan sille vielä yhden merkityksen: Personnel Experience Management:n. Se olkoon vastineena nykyisin paljon puhuttavalle CEM:lle (customer experience management).

Perustelen tarvetta sillä, että CEMiä ei synny ilman PEMiä. Asiakaskokemusta ei saisi lähteä rakentamaan ainoastaan ulkoapäin. En lainkaan vähättele – vaan suorastaan korostan – asiakkaiden mieltymysten ja fiilisten selvittelyä onnistuneen asiakaskokemuksen luomisessa. Mutta jos yrityksen sisäinen palvelukokemus ei tue sitä, se on päälle liimattu kuori joka pysyy paikoillaan vain sen ajan kuin sen muistaa, vähän niin kuin tekohampaat.

Siispä. PEM + CEM =PnCEM eli Personnel and Customer Experience Management.

Kun yrityksessä on päätetty, mikä merkitys palvelulla on, sen tulee sitouttaa henkilöstö toteuttamaan tavoitetilaa. Työkalut, prosessit ja systeemit on hiottava tavoitteen toteuttamisen tueksi. Sekä ennen kaikkea ohjata sisäinen palvelukulttuuri (PEM) sellaiseksi, että asiakkaan palvelukokemus (CEM) on tavoitteen mukainen. Ei muovitekareita vaan aidot ja pysyvät.

Asiakaslähtöisyyttä tai –keskeistä (customer driven tai centricity) yritystä ei ole, ellei ensin ole henkilöstökeskeistä (personnel driven or centric).

Niin että kotipesä kuntoon ja tekarit hiiteen!

Palvelustrategia = Asiakaskokemus = Brändi

Se, mitä on yrityksen sisällä, pitää näkyä ulos ja yrityksen ulkopuolella. Näin usein onkin – hyvässä ja pahassa. Siksi ennen kuin organisaatio miettii omaa brändiään ja asiakaskokemusta, sen tulisi miettiä sisäistä palvelukulttuuriaan.

Millä fiiliksellä töitä tehdään? Millainen ilmapiiri on, ja toimiiko kommunikaatio työyhteisössä? Tiedetäänkö mikä on tärkeää toiminnassa? Mikä on työntekijän suhde toiseen – miten yrityksessä palvellaan toinen toista? Onko yrityksessä määritelty sisäinen palvelustrategia?

Jokaisen organisaatiossa työskentelevän – lattiatasolta johtoryhmään – tulisi olla sisäistänyt organisaationsa palvelukulttuuri ja mitä se tarkoittaa käytännössä kunkin työssä. Yhtenäinen palvelu kielii sisäistetystä palvelustrategiasta. Palvelukulttuuri syntyy mm. siitä, että kommunikoinnin avoimuudesta ollaan yhtä mieltä ja että yrityksessä on selkeä käsitys siitä, mitä ja miten tehdään. Keskijohto osaa kertoa henkilöstölle, mitkä ovat yrityksen prioriteetit ja mitä se tarkoittaa käytännössä. Henkilöstö sitoutetaan painottamalla jokaisen vastuuta sisäisen palvelun onnistumiseksi.

Kun kotipesässä on kaikki hyvin ja sisäinen palvelustrategia on pähkitty ja jalkautettu, se muuttuu kuin lähes itsestään asiakkaan positiiviseksi palvelukokemukseksi. Painotan, että asiakkaan kohtaamisen, palvelun niin kuin se yleensä positiivisessa mielessä ymmärretään, ei tarvitse aina olla ruusuista. Yrityksen palvelustrategia saattaa olla liukuhihnapalvelua, jolloin asiakas on tyytyväinen, koska saa ripeää palvelua. Jos palvelun laatu on yhteneväinen asiakkaan odotusten kanssa tai ylittää odotukset, yrityksen palvelustrategia on onnistunut.

Tänä päivänä yrityksen brändi koostuu paljolti siitä, mitä asiakkaat yrityksestä puhuvat. Ja se, mihin asiakkaat pohjaavat ajatuksensa, perustuu heidän palvelukokemukseensa, mikä siis pohjautuu pitkälti yrityksen palvelukulttuuriin. Brändi ei ole staattinen; se on tekoja.

Menestyvä yritys hallitsee brändiään hallinoimalla asiakaskokemuksia ja johtamalla palvelukulttuuriaan.

Hiljaisten signaalien tulkinta on tärkeä osa liiketoimintaa

Mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarmuus – kuuluu sanonta, joka kuvaa tätä päivää esimerkillisellä tavalla. Ennakoinnista ja hiljaisten signaalien tulkinnasta on tullut osa yritystoiminnan elinehtoa. Menestyäkseen liike-elämässä pitää elää pari askelta edellä, koska takapakki voi koitua kenelle ja mille tahansa minä hetkenä hyvänsä.

Liiketoiminnasta on tullut käsittämätön vyyhti konkreettisia ja abstrakteja asioita, jotka jotkut yritykset selvittävät kuin viidakkoveitsellä läpi tiheän sademetsän, toiset sotkeutuvat liaaneihin ja osa jää polkemaan paikalleen ”turvallisesti”.

Osaava johto valjastaa yrityksen henkilöstöä myöten muutoksiin, olivat ne isoja tai pieniä. Me suomalaiset olemme turvallisuushakuisia – niin sodanjälkeinen kasvu on meidät opettanut. Siksi ei ole helppoa olla valmis muutoksiin, yllätyksiin ja äkillisiin suunnanmuutoksiin. ”Bisnes on kuin vesi, joka virtaa sinne minne haluaa lupaa tai suuntaa kysymättä itse määräämällään voimalla”, sanoo kiinalainen bisnesstrategia.

Eilisen johto tuijottaa koulussa opittuja liiketoiminnan tuloskuntomittareita, mutta ne eivät enää riitä huomisesta selviytymiseen. On opittava löytämään ja tulkitsemaan hiljaisia signaaleja ja jotta ne kehtaa esittää johtoryhmälle valideina tuloksina, ne on muutettava mitattavaan muotoon. Ehdotan, että havainnointi, haastattelut, mutu-tuntuma, fiilikset ja kokemukset otetaan yrityksissä hyötykäyttöön, jotta joka päivä tiedettäisiin että seuraava päivä todellakin on huomenna.

p.s. Jo aikoinaan Charles Darwin observoi ja keräsi jatkuvasti pieniä huomioita ja tiedonjyväsiä jopa omaa tutkimustulostaan vastaan, koska tiesi että isompana kokonaisuutena ne paljastaisivat enemmän. Aivomme kun on luotu unohtamaan epämiellyttävät todisteet.

Teknologia ei ole mitään ilman ihmisiä

Liian usein, kun uudistetaan tietojärjestelmää tai kun otetaan käyttöön uusi ohjelma, unohdetaan käyttäjät ja asiakkaat. Olen nähnyt ja kuullut niin monelta ihmiseltä, että uusi softa vain lämäistiin koneille, mutta sitä ei integroitu tai adaptoitu organisaatioon riittävästi. Henkilökunta ei saanut opastusta ja osa toiminnoista on käsittämättömiä. Pahimmillaan asiasta kärsii asiakas. Ja sitä myöten itse yrityskin.

Niin, että huomioikaa ihmiset – henkilöstö ja asiakkaat, palvelumuotoilu ja toimintatavat kun jalkautatte yhtään mitään!